 |
Home > News
> Smartner in the news > News 1
|
February 2000
bisnes.fi "MENETETTY KESÄ"
”Me laulamme siitä mitä meillä ei ole. Laulamme siitä, minkä olemme menettäneet. Olemme menettäneet nuorutemme.”
Näin lohduttomasti aloittaa verkkosivunsa mieskuoro Heviosasto.
”Kyllähän siinä on asiaa menetetystä nuoruudesta. Fiilis tulee siitä, kun uuden teknologian nuoret työläiset katsovat taaksepäin”, kertoo Mika Uusitalo, 25.
Ensimmäiseksi on todettava, ettei Heviosasto ole lahjakas kuoro, tämän myöntävät sen jäsenet itsekin. Sen sijaan kuoro on rehellinen.
Heviosaston ohjelmisto koostuu aidoista suomalaisista suosikeista, kuten Jokainen ihminen on laulun arvoinen, Kuusamo ja Kulkurin iltatähti. Itsepoltetut cd-julkaisut ovat missiolle uskollisina nimeltään Menetetty kesä ja Menetyksiä.
Trio, joka itsepintaisesti viittaa itseensä termillä kuoro, tekee synkkyydestään huumoria. Uusitalo sanoo lähes patologisesti vakavamielisen kuoron olevan oivallinen vastapaino työn sykkeelle.
Start-up. Työ on yhtäkuin Smartner Information Systems. Aiemmin Digialla teknologiapäällikkönä työskennellyt Uusitalo perusti yrityksen yhdessä Jussi Räisäsen, 24, kanssa viime syksynä.
”Tarkemmin sanoen Munkkiniemen Meritassa lasten askartelupöydällä Duplo-palikoiden keskellä”, tarkentaa Räisänen, joka vaikuttaa myös Heviosastossa.
Myöhemmin Smartneriin liittyi myös Ari Backholm, 25.
Miehet kertovat Smartner Information Systemsin kehittävän langatonta ratkaisua yritysmaailmaan. He kertovat tietävänsä, mitä tarvitaan ja miten se tehdään. Tämän tarkempaa vastausta ei anneta. Nuorella yrityksellä on tällä hetkellä kaikki mahdollisuudet.
”Parin vuoden päästä kun massat lähtevät mobiilipuolellakin liikkeelle, olemme tuotteemme kehittämisessä pitkällä.”
Nuorille miehille tärkeintä on todistaa oman innovaation toimivuus – ei raha. Sitä ehtii tienata myöhemminkin. ”Ennen kaikkea haluamme näyttää, ettei menty metsään. Jos tässä onnistutaan, niin sitten tulee myös rahaa”, Räisänen uskoo.
Odotukset ovat luonnollisesti korkealla – parissa vuodessa on tarkoitus olla ulkomailla. Kasvuun kaivataan myös pääomaa. ”Pääomasijoittajien kanssa käydyt keskustelut ovat olleet rohkaisevia. Ja vauhti vain kiihtyy.”
Ilman pontta. Heviosaston historia alkoi syksyllä 1998, junan numero 61 ravintolavaunussa matkalla Rovaniemeltä Helsinkiin. Kuuden tunnin laulusession jälkeen kuoro oli syntynyt.
Se ei konstaile myöskään instrumenteilla. Uusitalo soittaa rytmikapuloita, Räisänen nokkahuilua ja Timo Ahopelto, McKinseyllä työskentelevä Heviosaston kolmas jäsen, triangelia. ”Soittimet ovat huokeat, ne maksavat Musiikki Fazerilla vain 75 markkaa”, Uusitalo kertoo. ”Ja jos haluaa säästää, niin käytettynä ne saa vieläkin halvemmalla”, jatkaa Räisänen.
Kuoron esiintymiset Elitessä, Valkoisessa Salissa ja Suomalaisella Klubilla ovat saaneet positiivisen vastaanoton. Heviosaston tyyppinen kuoro, joka pyrkii enemmin rehelliseen, kuin puhtaaseen soundiin, kerää kuitenkin väistämättä myös arvostelua.
”Meille on joskus sanottu, että meidän pitäisi vielä harjoitella tai että meiltä puuttuu ponsi. Tähän olemme vastanneet, ettei meillä ole edellytyksiä mihinkään ponteen”, Räisänen kertoo.
Heviosastoon voi törmätä Finlandia-hiihdossa, Ruskeasuon siirtolapuutarhassa tai Kultaisessa Härässä, jossa on miesten mukaan kaupungin paras jukeboksi.
”Kipparikvartetti, Olavi Virta, Paula Koivuniemi ja Katri Helena”, listaavat Uusitalo ja Räisänen yhteisiä suosikkejaan.
Omalla levyllään Heviosasto tapailee Veikko Lavin laulelmaa, jota säestää alakuloinen nokkahuilu. Eikö kaikki ole vähän liian surullista?
”Ehkä, mutta kun laulaa siitä, niin helpottaa.”
Juha-Matti Mäntylä
|
|
 |
 |
|
